Duplo

Substantiivi, Duplo. 1. (abstrakti) Tapa ajatella, toimia tai rakentaa kokonaisuuksia niin, että osat ovat suuria, selkeitä ja helposti yhteensopivia. Duplo-ajattelusssa: vältetään liiallista hienosyisyyttä ja keskitytään yksinkertaisiin, turvallisiin ja nopeasti hahmotettaviin ratkaisuihin. Tarkoituksena on luoda selkeä rakenne, jonka kaikki osat sopivat toisiinsa ilman konflikteja tai epäselvyyksiä. “Tuo suunnitelma on ihan duplo – peruspalikat kohdallaan, mutta mitään yllätyksiä ei löydy.” 2. (nimellinen) Henkilö, joka ajattelee tai toimii tavalla, joka muistuttaa Duplo-palikoiden rakennetta: selkeä, ennakoitava, helposti lähestyyttävä mutta taipuvainen välttelemään monimutkaisia tai ristiriitaisia tilanteita. Duplo-ihminen viihtyy maailmassa, jossa kaikki sopii kohdalleen – kunhan asiat ovat tarpeeksi yksinkertaisia, intuiitivisia ja konkreettisia. “Hän on duplo: turvallinen, suoraviivainen ja mukava, mutta ei juuri sukella syvään päähän.” “Keskustelu oli niin duplo – ei särmiä, ei yllätystä, se oli niin yllätyksemätön 3. Duplaa (verbi) "Arkipsykologiassa" tarkoittaa sitä, kun ihminen ymmärtää tai käsittää jonkin asian, tunteen tai tilanteen vain pintapuolisesti, suurpiirteisesti, ilman tarkkaa tai syvällistä oivallusta. Se kuvaa hetkeä, jolloin joku ”en ihan tajua vielä kunnolla” -fiiliksessä tietää, että jokin on olemassa, mutta ei ole vielä saanut siitä selkeää tai syvällistä otetta. (Termi on vielä hiontavaiheen alla...)

"1. (Abstrakti) “Päätöksenteko oli duplokasta/duplollinen: isot ratkaisut tehtiin nopeasti ja mutkat vedettiin suoriksi.” “Duplon logiikalla kaikki vaikuttaa niin helpolta... kunnes tarvitsee käsitellä jotai monimutkasempaa.” 2. (Nimell.) “Hän on aivan duplotyyppi: selkeä, suoraviivainen ja mukava, mutta ei juuri sukella syvään päähän.” “Keskustelu oli niin duploo – ei särmiä, ei yllätyst, se oli niin yllätyksemätöntä 3. (Verbi) "Mä duplaan tän koko tilanteen – tiedän, että jotain on vialla, mutten oikein osaa sanoo, mitä.""