on sana, joka nykykielessä tarkoittaa mahtavaa, uskomatonta tai posketonta, se oli alunperin murteissa (lähinnä Satakunta) merkitykseltään kunnoton, kelvoton, vetelys tai hulttio. Hieman 'hulvan' alkuperäistä merkitystä valottavat muut samaa juurta olevat murreilmaisut: hulvata = rynnätä, ahmia hulvahtaa = tulvahtaa, syöksähtää hulvastaa, hulvastella = juosta päämäärättömästi, viettää sopimatonta elämää hulvehtia = tulvia omin hulvin = omin luvin, omin avuin hulvalta, hulvakasti = runsaasti, yllin kyllin hulasvesi = tulvavesi (erit. jään päällä) Näiden sanojen alkuperää on kuvattu deskriptiiviseksi eli sanoiksi äänneasullaan jäljittelevät jotain kuultavaa tai muuten havaittavaa ilmiötä. Lähde: Suomen sanojen alkuperä (SKS 1992-2000) http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/ ... =Satakunta (HalfNelson Tiede-lehden asiantuntijakeskustelussa 4.3.2008)
Anna arvio
Raportoi määritelmä
Kiitos! Käymme raportin läpi mahdollisimman pian.