irtolainen

Sanalla tarkoitettiin vanhaan aikaan henkilöä, jolla ei ollut vakituista asuinpaikkaa ja vakituisia tuloja. Vuonna 1936 säädetyssä irtolaislaissa irtolainen määriteltiin hyvin täsmällisesti:

"1 §. Irtolainen on tämän lain mukaan: 1) Työhön kykenevä henkilö, joka toimettomana, riittäviä elatusvaroja vailla, kuljeksii paikkakunnalta toiselle, elleivät asianhaarat osoita hänen hakevan työtä; 2) sellainen työhön kykenevä henkilö, jolla on tapana vieroksua työtä ja sen vuoksi joutuu köyhäinhoidon tarpeeseen tai tulee ylivoimaiseksi rasitukseksi toiselle henkilölle ja siten ilmeisesti saattaa tämän vaaraan joutua tarvitsemaan köyhäinhoitoa itselleen tai sille, josta hänen lain mukaan on pidettävä huolta; 3) henkilö, jolla on tapana kerjätä tai käyttää toista kerjuuseen taikka sallia, että hänen hoidossaan oleva 18 vuotta nuorempi henkilö kerjää; sekä 4) henkilö, joka pitämällä tapanaan hankkia tuloja hyvien tapojen vastaisilla ja siveellisesti hylättävillä keinoilla taikka muulla elämäntavallaan tuottaa ilmeistä vaaraa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai siveellisyydelle. Irtolaisena ei kuitenkaan tämän lain mukaan käsitellä henkilöä, joka on 18 vuotta nuorempi, eikä mielisairasta, tylsämielistä tai vähämielistä. Sellaista henkilöä on asianomaisen viranomaisen huollettava, niin kuin erikseen säädetään."