Suomen klusiileihin kuuluvat soinnittomat p, t, k, jotka kaikki voivat esiintyä lyhyinä ja pitkinä (nupi - nuppi; taito - taitto; pako - pakko). Lisäksi suomessa on /d/ (taide - taite, vaade - vaate), joka voi pitkänä esiintyä hyvin marginaalisesti vain lainasanoissa (luddiitit, Edda). Lainakonsonantti /d/ esiintyy sananalkuisena (dyyni), jolloin löytyy myös minimipareja (dyyni - tyyni). Vierassanojen /b/ ja /g/ mahdollistavat sellaiset minimiparit kuin baarit - paarit ja liiga - liika. (helsinki.fi)
"Klusiili äännetään siten, että artikulaatiopaikalla klausuura eli sulkeuma estää ensiksi ilman kulun ja sen jälkeen seuraa eksploosio eli laukeama, jonka jälkeen ilma taas pääsee kulkemaan. Myös nenäportti* on kiinni; ilma ei pääse kulkemaan nenänkään kautta. Klusiilit jaetaan kahtia eksploosion voimakkuuden mukaan: p, t, k ovat tenuisklusiileja; niissä on voimakkaampi eksploosio kuin b, d, g -äänteissä, joita sanotaan mediaklusiileiksi. (finnlectura.fi)"
Anna arvio
Raportoi määritelmä
Kiitos! Käymme raportin läpi mahdollisimman pian.
Uusin: "" —
Katso myös