Laatikkopää

takaa ja sivuilta hiuksensa lähes pois ajellut sekä päälaelle lyhyehkön pystytukan jättänyt, punttisalilla itsensä kreatiinilla ja hormoneilla lähes muodottomaksi paisuttanut yksioikoinen ja aggressiivinen eläjä "Laatikkopään" tunnistaa pään hieman kulmikkaaksi tekevän hiusmuotoilun (tästä nimitys) ja massiivisen kropan lisäksi lisäksi tuijottavasta, tyhjästä katseesta. Useimmiten hän käyttää väljiä, puntin nostelun sallivia vaatteita. Nämä vaatteet saavat hänet näyttämään entistäkin isommalta, samalla uhkaavalta ja vaaralliselta. Tämän vaikutelman luominen onkin "laatikkopäälle" tärkeää. "Laatikkopään" usein ylimielinenkin katse hakee kohdetta patoutuneen aggression purkamiseen. Sopiva kohde tällaiseen on esimerkiksi hevaripitkätukka, rokkari, hippi, lähiögangsta... Itse asiassa kuka tahansa voi olla tulilinjalla, ellei mahdu "laatikkopään" sinänsä erittäin kapeaan ajatteluun. Edes niinkään suloinen olento kuin koira ei välttämättä ole turvassa, kun hän on ns. tiloissa. Näissä tiloissaan "laatikkopäät" tappelevat välillä myös keskenään. "Laatikkopää" liikkuu harvoin yksin, yleensä muodostelma käsittää 2-3 samanhenkistä lajityypin edustajaa. Tavallisen kansalaisen voi olla vaikea erottaa toisistaan tavallinen isokokoinen hiuksensa kuvailtuun tyyliin muotoillut salikaveri ja "laatikkopää", etenkin kun vaatetuskin voi olla samankaltainen. Koska älykkyysosamäärä ei välttämättä heti paljastu ulkoisen olemuksen perusteella, jää ainoaksi keinoksi päästä selvyyteen tarkkailla henkilön käyttäytymistä ja kielenkäyttöä. Rauhallinen, järkeviä jutteleva kaappi ei täytä "laatikkopään" tunnusmerkistöä, vaan on ihan kelpo kaveri. Sen sijaan pelkkää vittu-mä-vittu-kyllä-vittua suustaan suoltava, uhkaavasti käyttäytyvä, lasittunein silmin kyräilevä massiivinen ihmisapina on pomminvarmasti "laatikkopää".

"- Laatikkopäät hakkasivat Jasun tajuttomaksi taksijonossa lauantaiyönä."