Ilmaisee vahvoja tunteita, jotka kumpuavat rakkaudesta. *Substantiivi: henkilö, ilmiö tai paikka. *Adjektiivi. *Verbimuoto on harvoin käytetty, mutta halutessa sitä voidaan käyttää minkä tahansa toisen verbin sijasta/synonyyminä.
"Substantiivi: - Oho, onpas kämppä sekaisin. Täällähän on kuin lupukin jäljiltä. - Hei, katsokaa, nuo lupukit aikovat rakentaa ihmispyramidin! - Se yksi lupukki putosi taas tuolilta. Adjektiivi: - Apua, toi on niin lupukki, mäkin tahdon samanlaisen! - Se paikka on kyllä liian lupukki mulle. Laukkuja vessan edessä ja ihmiset ihan lupukkeina. Verbin taivutus: 1) Minä lupukoin, sinä lupukoit, hän lupukoi, me lupukoimme, te lupukoitte, he lupukoitsevat. Tai vaihtoehtoisesti: 2) Minä lupukkeilen, sinä lupukkeilet, hän lupukkeilee, me lupukkeilemme, te lupukkeilette, he lupukkeilevat. (Huom: konditionaalimuoto 'lupukkeilisinkohamme' taipuu muodossa 'lupukki! eli sinkohame')"
Anna arvio
Raportoi määritelmä
Kiitos! Käymme raportin läpi mahdollisimman pian.
Uusin: "" —
Katso myös
Mainos 300x600