saatana

1. Pimeyden ruhtinas uskonnollisessa mytologiassa. 2. Kirosana.

"Voi saatanan saatana ton paskan kanssa."

"Saatana" kuvaa Helvetissä asuvaa johtajaa. Vähän kuin taivaassa on jumala, niin helvetissä on saatana. Sanaa "Saatana" pidetään kirosanana.

"Voi saatana sun kanssa, sää oot kans yks vitun kusipää!"

Sandyliini

"- Missähän se yks Saatana on? - Varmaan juomassa"

Saatana = paholainen Saatana = santahamina

"Saatana on paholainen helvetissä Saatana on myös santahamina"

helvetin isäntä, joka ei pidä paskaisista talleista ja korjaa punaisia autoja ja raktoreita ja ei tykkää jos joku kakkanaamio heittää puukon tallin ovesta läpi

"-Saatanan poika! -Ai siekö olet se Saatana?"

"Vastustaja" Suora käännös hepreankielen sanasta "satan". Eikä pidä sotkea siihen lätkänpelaajaan, vaikka ihmetyttää miksi suku on noin kansainvälisen herjanheitontapaisen sukunimen kehdannut itsellään pitää(vihollisen väkivalloin laitattama?) Löytyy yhtäläisyyksiä myös nimeen azazel, joka oli autiomaassa pyöriskelevä yksi pahimmista demoneista. Samaten sana "salama" on saanut vaikutteita saatana-sanasta: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman." Totesi Jeesus opetuslapsilleen. Suomalaisessa pahan kolminaisuuden kirosanavarastossa sanat vittu-perkele-saatana ovat voimasanoja, jotka juuri tässä järjestyksessä käsittävät i, e, a-vokaalit, ja ovat myös senkin takia sanavarastollisuudeltaan suuta-aukoville helppoja sanoa, silloin kun näin pahasti pitää sanoa.

"Saatanan typerys !!! (Tässä henkilö luetaan siis helvetin joukkoihin kuuluvaksi jo, oman typeryytensä vuoksi.)"